Lego -avaruusalus

Luin kirjaa LEGO Space: Building the Future. Siinä oli käytetty jännännäköistä siivenrakennustekniikka. Sain ajatuksen kokeilla sitä itsekin ja tälläinen siitä tuli näin ensimmäiseksi kokeiluksi.

Kirjan voi tilata osoitteesta http://www.nostarch.com/legospace.

Itse tilasin sen Amazon -kirjakaupasta.

Alus laskeutuneena.

Aluksen alapuoli ja laskutelineet.

Aluksen yläpuoli.

Japanin Hayabusa 2 -luotain

Japanilaiset lähettävät Hayabusa 2 -luotaimen vuonna 2014 tutkimaan asteroidia 1999 JU3. Se on perillä kesällä vuonna 2018 ja se palaa maahan vuonna 2020.

Luotain ottaa asteroidista näytteen ja tuo sen maahan tutkittavaksi. Näytteenottoa ennen lähetetään 2 kg painava iskeytyjäosa kohti asteroidia. Iskeytyjäosan törmäys aiheuttaa 2-7 metrin halkaisijaltaan olevan kraatterin. Tästä kraatterista otetaan näyte ja se tuodaan maahan. Asteroidin sisältä uskotaan löytyvän ainetta joka on ollut siellä koskemattomana aurinkokunnan syntymän ajoista alkaen. Aurinkotuuli kuluttaa asteroidin pintaa mutta sen kuluttava vaikutus ei ulotu kovin syvälle pinnan alle.

Jos näytteestä löydetään aminohappoja ja vettä, se tukee teoriaa että elämä maapallolle on saattanut tulla meteoriittien mukana maan muodostumisen jälkeen.

Lisää tietoja hankkeestä ja edellisesta Hayabusa luotaimestä löytyy Physics World-lehden nettisivulta.

http://www.iop.org/news/12/aug/page_56930.html

Kirkkonummen komeetan luento 13.3.2012

Muokkaus: Tarkensin 21.3. tuota levytila-osiota Hannun kommentin pohjalta oikeammaksi.


Dosentti Hannu Kurki-Suonio Helsingin yliopiston fysiikan laitokselta piti 13.3.2012 mielenkiintoisen luennon otsikolla "Einstein ja kosmologia". Hannu aloitti Newtonin kosmologisesta mallista joka on ensimmäinen fysiikkaan perustuva malli. Hän jatkoi siitä selostaen eri mallien piirteitä ja heikkouksia päätyen nykymalliin.

Lisäksi hän kertoi perustietoja tulevasta Euclid -satelliitista jonka suomalaista osallistumisryhmää hän johtaa. Euclid -satelliitti on tarkoitus lähettää matkaan vuonna 2019. Sen tehtävä on selvittää pimeän energian ja pimeän aineen arvoitusta. Luotaimella on tarkoitus kuvata puolet koko taivaasta kuuden vuoden aikana.Yhteen kuvaan mahtuu noin puoli neliöastetta ja kohdasta otetaan 4 eri kuvaa, joita kutakin valotetaan 15 minuuttia.

Dataa tulee kertymään valtavat määrät. Itse Euclid tulee lähettämään maahan 2 PT dataa. Kun tähän lisätään maanpäällisissä projekteissa kerättävä data ja kun se yhdenmukaistetaan, levytilan tarve paisuu 13 PT:uun. Levytilan tarve kaikissa Euclid datankäsittelykeskuksissa on vielä moninkertainen koska tilaa tarvitaan myös mm. simulointeihin. Suomeen tarvitaan vähintään 3 PT vuoden 2020 jälkeen jotta voimme osallistua täysipainoisesti hankkeen datankäsittelyyn ja analysointiin.

Kuvista analysoidaan galaksisen rakennetta ja pimeän aineen vaikutusta galaksien muotoon. Heikko gravitaatiolinssi-ilmiö vääristää kaukaisien galaksien muotoja. Näistä vääristymistä voidaan päätellä kaukaisen galaksin ja havaitsijan välillä olevan massan määrä joka kaareuttaa aika-avaruutta.

Euclidin tarkoitus on kuvata 1,5 miljardia galaksia ja mitata 80 miljoonan galaksin punasiirtymä. Kun katsotaan kauemmaksi niin samalla katsotaan pidemmälle menneisyyteen ja tästä saadaan määritettyä pimeän aineen jakautuminen eri aikoina.Euclidissa on mittalaite joka mittaa galaksien spektrit joista voidaan määritellä galaksien punasiirtymät. Avaruuden laajenemisen takia valon aallonpituus on venynyt.

Punasiirtymän avulla voidaan määrittää galaksien paikka tarkasti ja saadaan niiden kolmiulotteinen jakauma avaruudessa. Ja siitä saadaan määriteltyä maailmankaikkeuden laajenemislaki ajan funktiona. Kun näin saatua laajenemishistoriaa vertaillaan (vertailu tehdään yleisen suhteellisuusteorian mukaan) heikkolinssi-ilmiön ja pimeän aineen rakenteen kehityksen perusteella saatuun  laajenemishistoriaan, niin jos tulokset ovat yhtäpitäviä niin päätelmä on että syynä on pimeä energia joka saa aikaan tämän kiihtyvän laajenemisen. Jos taas se ei ole yhtäpitävä niin sitten pitää etsiä korjaus yleiseen suhteellisuusteoriaan joka selittäisi kiihtyvän laajenemisen ilman pimeää energiaa.

Lähteenä olen käyttänyt Hannu Kurki-Suonion luentoa sekä hänen haastatteluaan Ylen Radiaattori -ohjelmassa viime syksynä.

Tieteessä tapahtuu lehdessä (2/2009) on artikkeli "Maailmankaikkeuden rakenteen synty"

ESA:n tiedesivustolla on Euclidista tarkempaa tietoa

Phobos-Grunt luotaimen epäonni

Venäläisen Phobos-Grunt luotaimen matka keskeytyi toistaiseki maan kiertoradalle rakettimoottorien häiriön takia. Kantoraketti toimi moitteetta mutta luotaimen omat moottorit eivät käynnistyneet suunnitellusti. Tämän hetkisten tietojen mukaan toimintahäiriö johtui luotaimen asennonseurantajärjestelmän virheestä. Vielä on olemassa mahdollisuus saada luotain oikealle radalle ohjelmistopäivityksen jälkeen, mutta riskinä on että noin 7 tonnia erittäin myrkyllistä rakettipolttoainetta putoaa luotaimen mukana maahan.

http://www.ajc.com/news/nation-world/russians-desperately-try-to-1220360.html

Phobos-Grunt luotain lähti matkalle

Venäläinen Phobos-Grunt -luotain lähti hetki sitten matkalle kohti Phobos-kuuta. Matkattuaan noin 11 kuukautta luotain asettuu Marsin kiertoradalle. Tämän jälkeen on pitkähkö lähestymisvaihe kohti Phobos -kuuta, jonka luotain saavuttaa helmikuussa vuonna 2013. Pian tämän jälkeen luotain laskeutuu kuun pinnalle. Laskeuduttuaan luotain ottaa pinnasta näytteen, laittaa sen kapseliin ja lähetää kapselin kohti maata. Jos tämä tapahtuu normaalissa toimintamoodissa tähän kuluu aikaa kahdesta kolmestä päivästä viikkoon. Phobosin "vuorokausi" kestää alle 8 tuntia joten luotaimella on kerrallaan 3-4 tuntia aikaa tutkia ympäristöään päivänvalossa.

Paluukapselin paluu maahan kestää noin 11 kuukautta. Ensin se ammutaan jousivoimalla irti Phobonsen gravitaatiokentästä. Tähän riittää 10 m/s nopeus. Paluukapselin moottorit käynnistetään 10 km kuun pinnan yläpuolella ja kiihdytetään noin 30 m/s nopeuteen. Tämän jälkeen kapseli kiertää Marsia jonkin aikaa ja kun sopiva aikaikkuna paluuseen tulee muutaman viikon kuluttua käynnistetään moottorit uudelleen ja ajetaan kapseli oikealle radalle kohti maata. Paluukapselissa on myös mukana Planetary Societyn LIFE -kapseli jonka sisään on pakattu erityisen kestäviksi tunnettuja bakteereja, arkki-eläimiä ja aitotumaisia (Eucarya). Tällä kokeella tutkitaan onko mahdollisesti kivien sisällä voinut siirtyä elämää Marsista Maahan. Paluukapseli palaa maahan elokuussa vuonna 2014.

Tarkempi selvitys luotaimen reitistä löytyy täältä http://www.russianspaceweb.com/phobos_grunt_scenario.html

LIFE -kapselista tarkempaa tietoa löytyy täältä http://planetary.org/about/press/releases/2011/1107_Phobos_LIFE_Ready_to_Launch.html

Venäläisen luotaimen kanssa lähti myös ensimmäinen kiinalainen Mars -luotain Yinghuo-1.

Luotaimen kaaviokuva ja muuta tietoa
http://www.russianspaceweb.com/phobos_grunt.html

Kiinan avaruusjärjestön onnistunut telakointi

Kaksi kiinalaista miehittämätöntä avaruusalusta telakoitui tänään onnistuneesti. Noin 8500 kiloa painava Tiangong 1 -moduli ("Taivaallinen palatsi") lähetettiin maata kiertävälle radalle 29.9.2011 Jiuquanista ja noin 8000 kg:n painoinen Shenzhou 8 -alus laukaistiin maanantaina  31.10.2011 myös samasta paikasta. Telakoituneena Tiangong 1- ja Shenzhou 8 -modulit muodostavat noin 18 metrin mittaisen ja tilavuudeltaan noin 20 m2 asuttavan tilan. Kiinan avaruusjärjestö suunnittelee lähettävänsä ensi vuoden alkupuolella miehitetyn Shenzhou 9 -aluksen joka telakoituu Tiangong 1 -moduliin. Kolmen hengen miehistö tekee sen jälkeen kokeita avaruusasemalla. Avaruusasemaa on tarkoitus jatkokehittää siten että sen paino vuonna 2020 olisi noin 100 tonnia.

Aluksien telakointiosan laippa on samankaltainen kuin Venäläisessä APAS -telakointilaitteistossa. Sitä on käytetty Yhdysvaltojen ja Venäjän Apollo-Soyuz-projektissa ja Amerikkalaisen avaruussukkulan telakoinnissa Venäläisen Mir-avaruusaseman kanssa sekä myös sukkulan vierailuissa ISS-avaruusasemalla. Kiinalaisten mukaan heidän käyttämänsä telakointilaitteisto mahdollistaa kiinalaisen avaruusaseman telakoimisen tarvittaessa myös kansainvälisen avaruusaseman ISS:n kanssa. Kiina halusi alunperin tulla mukaan ISS:n kehittämiseen mutta se ei toteutunut Yhdysvaltojen vastustuksen takia.

Alukset pidetään telakoituneena 12 päivää jonka jälkeen Shenzhou 8 -moduli irtautuu Tiangong 1 -modulista ja telakoituua vielä uudelleen kahdeksi päiväksi. Tämän jälkeen modulit irrotetaan uudelleen ja Shenzhou 8 -moduulin laskeutumisosa laskeutuu takaisin maahan.

http://www.spaceflightnow.com/china/shenzhou8/111031launch/
http://www.spaceflightnow.com/china/shenzhou8/111102dockingsystem/
http://en.wikipedia.org/wiki/Tiangong_1

Dawn -luotain Vestan kiertoradalle

Dawn -luotaimen lähestymisvaihe matkalla kohti Vestaa alkoi 1.5.2011. Nyt 2,5 kuukautta myöhemmin luotain pääsi onnistuneesti 4 Vesta -asteroidin kiertoradalle. Dawn -luotain ei käyttänyt perinteistä jarrurakettijarrutusta vaan lähestyi rauhallisesti Vestaa ja kun luotain oli tarpeeksi lähellä niin Vestan gravitaatio "sieppasi" luotaimen kiertoradalleen. Luotaimen on tarkoitus kartoittaa Vestaa noin vuoden ajan. Vuoden 2012 heinäkuussa luotain jatkaa matkaansa kohti pääasteroidivyöhykkeen suurinta kappaletta 1 Cerestä. Perille se pääsee Cereksen kiertoradalle helmikuussa 2015. Heinäkuussa saman vuonna ensisijainen tehtävä päättyy jollei sitä jatketa. Tehtävän aikataulu Dawn -luotaimen sivustolla.

Radioisotooppimittaukset Vestasta peräisin olevistä meteoriiteista vihjaavat että Vesta olisi muodostunut 5-15 miljoonassa vuodessa kun taas Marsin muodostuminen on kestänyt lähes 30 miljoonaa vuotta ja maan puolestaan noin 50 miljoonaa vuotta. Vestan muodostumisen arvellaan pysähtyneen Jupiterin gravitaatiovoimien vuoksi. Tästä syystä Vesta ja Ceres ovat mielenkiintoisia kappaleita tutkittaessa aurinkokunnan alkuajan olosuhteita. http://dawn.jpl.nasa.gov/science/why.asp

Toistaiseksi tarkin julkaistu kuva ennen kiertoradalle saapumista on Dawn -luotaimen 9.7.2011 ottama kuva Vestasta

Ensimmäiset kuvat Vestan kiertoradalta käsin on julkaistu tänään.

Jään metsästäjät - New Horizon luotaimelle uusia tutkimuskohteita

Osoitteesta http://www.icehunters.org löytyy mielenkiintoinen projekti jossa kartoitetaan Kuiperin vyöhykkeen kappaleita. New Horizon -luotain on matkalla kohti Plutoa joka on tuon vyöhykkeen isoimpia havaittuja kohteita. Tämän em. projektin tarkoituksena on löytää luotaimelle yksi tai kaksi kohtetta joiden ohitse voisi kulkea Pluton ohituksen jälkeen n. vuosina 2016-2020 aikana.

Kuvat jotka projektissa analysoidaan on otettu maanpäällisillä teleskoopeilla. Alalysoitavat kuvat on koostettu useasta kuvasta pinoamalla ne päällekkäin ja tekemällä niille vähennyslasku. Ideaalitapauksessa kuvaan jää vain liikkuvat kohteet. Käytönnässä kuvissa on paljon tähtien jälkiä yms. Lisätietoa tästä löytyy sivuston tutoriaalista http://www.icehunters.org/tutorial

Curiosity:n mastokamerat

Mars Science Laboratory (Curiosity) kulkijan mastossa on kaksi mastokameraa (MastCam). Toinen niistä on polttoväliltään 34 mm ja toinen 100 millimetriä. Yhdistämällä näiden kahden kameran kuvat saadaan näkymästä 3D-kuvaa tuon teleobjektiivin kuvaamalta alueelta. Kamerat kykenevät myös kuvaamaan HD -videota 8 kuvaa sekunnissa.

Aiemmat Marsissa käytetyt kamerat ottivat kuvasarjoja erilaisilla suotimilla joista sitten koostettiin värikuvia vasta maassa. Uusi kamera tuottaa värikuvat suoraan kuten tavalliset kamerat.

Curiosityn katolla on kameran värikalibrointiin sopiva alue "harmaakortti" pidetään puhtaana Marsissa runsaana esiintyvästä magneettisesta pölystä magneetin avulla. Marsin luonnollinen valo on punertavampi kuin maassa johtuen Marsin kaasukehässä leijuvasta pölystä. Kameroilla voidaan ottaa näitä luonnollisen värisiä kuvia tai värikalibroituja.

Kamerassa on mahdollisuus erilaisten suotimien käyttöön jotka käännetään CCD-kennon ja objektiivin väliin. Näiden avulla voidaan tutkia kapeaa aallonpituuskaistaa joko näkyvän valon tai infrapunan aallonpituuksilla.

Kameroiden suotimien hyödynnetään ottamalla ensinnormaaleja värikuvia maastosta MastCam 34:llä ja kun niistä nähdään jotain kiinnostavaa, tutkitaan sitä näillä kapeakaistaisilla suotimilla tarkemmin sekä MastCam 34:llä että MastCam 100:lla.

Kamerat ottavat kahden megapikselin kuvia joista tehdään myös pikkukuvat joista tutkijat voivat valita tärkeysjärjestyksen missä järjestyksessä kuvat ja muu tieteellinen data lähetetään maahan.

Malin Space Science Systems on suunnitellut ja valmistanut kamerat ja se myös operoi niitä. Yrityksen on perustanut Michael Malin joka on ollut mukana 70-luvulla Viking ohjelmassa.

Hän perusti sen vuonna 1990 ja se on toimittanut useita kameroita eri luotaimiin, suurin osa kameroista on Marsia tutkivissa laitteissa. Tarkempi luettelo yrityksen toimittamista kameroista löytyy täältä http://www.msss.com/about-us/

Tämän jutun otsikkokuvassa http://mars.jpl.nasa.gov/msl/news/whatsnew/index.cfm?FuseAction=ShowNews&NewsID=1130

MastCam 34:llä otetuista kuvista on tehty mosaiikkikuva jossa näkyy Curiosityn kansirakenteet. Kuvat on otettu laitteen ollessa testikammiossa jossa jäljitellään Marsin pinnan lämpötila ja paineolosuhteita.

Bakteerikoe avaruudessa

Planetary Society -järjestön LIFE (Living Interplanetary Flight Experiment) koe lähestyy ensimmäistä vaihettaan.

Tässä vaiheessa lähetetään kapseli johon on pakattu karhukaisia ja bakteereja http://planetary.org/life/microbes.html avaruussukkula Endeavourin matkassa, lennolla numero STS-134.

Lennon jälkeen tutkitaan miten tyhjiö, mikropainovoima ja lämpötila ovat vaikuttaneet organismeihin ja kuinka ne ovat selviytyneet ääriolosuhteista.

LIFE kokeen toinen vaihe alkaa syksyllä kun Venäläis-Ranskalainen Phobos Grunt -luotain lähtee kohti Marsin Phobos kuuta. Toinen LIFE -kapseli lähtee mukaan noin kolmen vuoden pituiselle matkalle. Luotain on suunniteltu laskeutumaan Phobos -kuun pinnalle. Siellä se ottaa mineraalinäytteitä kuun pinnasta ja tutkii niitä monipuolisilla mittalaitteillaan. Luotain lähettää maaperänäytteen paluukapselissa takaisin maahan, johon on pakattuna myös LIFE -kapseli. Tämän kokeen tarkoituksena on selvittää onko elämän siirtyminen mahdollista planeetalta toiselle kivien sisällä.

Ranskalaiset tekevät analysointilaitteistoon kaasukromatografin. Ranskalaisten tekemä samankaltainen laite on myös Yhdysvaltalaisen Mars Science Laboratory (Curiosity) kulkijassa joka lähetetään myös ensi syksynä kohti Marsia.

LIFE projektin sivut
http://www.planetary.org/programs/projects/life/

Phobos Grunt -luotaimesta löytyy lisätietoa
http://smsc.cnes.fr/PHOBOS/ sekä
http://www.russianspaceweb.com/phobos_grunt.html

Luotaimen rakenne näkyy hyvin tällä sivulla
http://www.russianspaceweb.com/phobos_grunt_design.html

AMS-02 hiukkasilmaisin

Päivitys 6.5.2011

Uudeksi lähtöpäiväksi on päätetty 16.5.2011


Päivitys 3.5.2011

Lähtö on siirretty tapahtumaan
aikaisintaan 10.5.

Päivitys 2.5.2011

Sukkulan lähtö on siirretty sunnuntaille 8.5.2011.

Perjantaisen lähdön esti vika yhdessä apuvoimanlähteen polttoaineensyöttölinjan lämmitimessä. Vian aiheuttajaksi paikallistettiin kytkinlaite nimeltään Aft Load Control Assembly No. 2 (ALCA-2), jonka sijainti näkyy seuraavan sivun kuvista

NASA:n tiedote 1.5.2011 löytyy täältä.

AMS-02 (Alpha Magnetic Spectrometer) hiukkasilmaisin on tämänhetkisen hiukkasfysiikan huippulaite ja se sijoitetaan ulkoiseksi moduuliksi kansainväliseen avaruusasemaan ISS:ään. Laite viedään ISS:lle seuraavalla sukkulalennolla (STS-134, laukaisu 29.4.2011) ja se on suunniteltu toimimaan niin kauan kuin ISS toimii. Näillä näkymin siis ainakin vuoteen 2020.

Laitteella tutkitaan maailmankaikkeutta ja sen alkuperää etsimällä antimateriaa, pimeää ainetta sekä mittaamalla ennennäkemättömällä tarkkuudella kosmisen säteilyn koostumusta sekä tiheyttä.

Laitetta on rakennettu vuodesta 1999 alkaen vuoteen 2010 asti ja sen rakentamiseen, testaamiseen ja käyttöön osallistuu 56 instituutiota 16 maasta mukaanlukien myös Suomi.

Laite kerää satoja miljoonia kosmisia säteitä jotka ovat matkanneeta avaruudessa satoja miljoonia valovuosia ennenkuin ne vahvistetaan mittalaitteen tehokkaassa magneettikentässä ilmaisimille jotka mittaavat ne. Jokaisen hiukkasen varaus ja muita ominaisuuksia mitataan ja mittausdataa syntyy 7 Gbit/s. Tämä data tiivistetään ja pakataan siten että se saadaan siirrettyä 2 Mbit/s tiedonsiirtokanavan kautta maahan. (Lehdistöpaketissa mainitaan siirtonopeudeksi 6 Mbit/s, s. 29 http://www.nasa.gov/pdf/538352main_sts134_presskit_508.pdf) Datan pakkaus ja suodatus tehdään reilun 600 mikroprosessorin voimin. Voi kuvitella että ohjelmistokehittäjillä ja pakkausalgoritmien suunnittelijoilla on ollut melkoinen haaste saada homma toimimaan puhumattakaan raakadatan käsittelystä maassa.

Laitteen omat sivut josta saa tarkempaa tietoa (Englanniksi) http://www.ams02.org/

Ja NASA:n yhteenveto laitteesta http://www.nasa.gov/mission_pages/station/research/experiments/AMS-02.html

Mikä Vesta on?

Yleisesti Vestaa kutsutaan asteroidiksi koska se sijaitsee asteroidivyöhykkeellä. Se kuitenkin poikkeaa niin kokonsa kuin rakenteensakin puolesta tyypillisestä asteroidista. Vesta on paljon suurempi kuin muut asteroidit jotka ovat tyypillisesti pieniä alle 100 km halkaisijaltaan olevia kappaleita. Vestan halkaisija 530 km. Vestan sisäinen rakenne poikkeaa myös asteroideista ja on lähempänä varsinaisten kiviplaneettojen rakennetta. Vestassa on planeettojen tapaan ydin, vaippa ja kuori.

Vesta on virallisesti miniplaneetta "minor planet" mutta Dawn -luotaimen tutkijat mieltävät mieluummin Vestan protoplaneetaksi sen tiheyden ja rakenteen vuoksi.

Dawn -luotain on lähestymässä Vestaa ja se siirtyy sen kiertoradalle ensi heinäkuussa. Silloin Vestan etelänapa on täysin valaistu ja luotain pystyy tutkimaan siellä sijaitsevaa suurta kraatteria. Kraatterista voi selvitä tarkemmin Vestan oletettu kerrosrakenne. Vestan sisäistä rakennetta voidaan tutkia tarkemmin luotaimen gravitaatiomittausten perusteella. Luotaimen kiertorata on suunniteltu siten että Vestan vuodenaikojen vaihtelua voidaan tutkia sen vuoden aikana jona luotain on Vestan läheisyydessä.

Luotaimen mittalaitteen kytkettiin päällä 21.3.2011. Luotaimessa on kamera, näkyvän valon ja infrapunavalon spektrometrit joilla tutkitaan pinnan mineraaleja
sekä gammasäde ja neutroni-ilmaisimet joilla tutkitaan myös Vestan koostumusta. Tulevina kuukausina kameraa käytetään aluksi navikointitarkotuksiin lähestymisen aikana ja sitten Vestan pinnan kuvaamiseen kun luotain on saatu asettumaan radalleen.

Mikä Vesta on
http://www.jpl.nasa.gov/news/news.cfm?release=2011-100

Laitteiden päällekytkemisestä
http://www.jpl.nasa.gov/news/news.cfm?release=2011-089

Stardust -luotaimen viimeinen kiihdytys

Stardust -luontain lähetti viimeisen viestin 24.3.2011 16.33 PDT. Luotain lähetti tiedon kuinka kauan viimeinen rakettimoottorin poltto kesti. Tästä voidaan laskea paljonko luotaimen tankeissa oli Tempel 1 -komeetan ohituksen jälkeen vielä jäljellä polttoainetta. Luotaimiin ei ole onnistuttu kehittämään luotattavaa polttoainemittaria johtuen avaruuden painottomuudesta. Tästä syystä on pidettävä tarkkaa kirjanpitoa siitä kuinka monta kertaa ja kuinka kauan luotaimen moottoreita käytetään ja näiden tietojen pohjalta voidaan laskea jäljelläoleva polttoainemäärä kulloisellakin hetkellä. Tämä viimeinen moottorin poltto kesti 146 sekuntia. Tämä on arvokas tieto josta voidaan laskea miten tarkasti aiemmat polttoainekulutusmallit ovat pitäneet paikkansa.

Stardust -luotain lähettiin matkaan 7.2.1999 ja se sai suoritettua päätehtävänsä vuonna 2006. Tähän mennessä Stardust oli ohittanut Annefrank -asteroidin, lentänyt puolimatkaan kohti Juperia, kerännyt Wild 2 -komeetan komasta partikkelinäytteitä ja palannut takaisin maapallon luokse ja pudottanut näytekapselin maahan. Tämän jälkeen NASA antoi luotaimelle uuden tehtävän kuvata Tempel 1 -komeettaa ohilennon aikana. Ohitus tapahtui tämän vuoden helmikuussa, jolloin luotain oli kulkenut noin 5,96 miljardia kilometria.

Nyt kun luotaimen radio on pois päältä ja polttoaine lopussa, se ei voi ylläpitää aurinkopaneelien suuntaa kohti aurinkoa, kun luotain kääntyy asentoon jossa aurinkopaneeleihin ei osu valo, luotaimen akut tyhjenevät muutamassa tunnissa.

http://www.jpl.nasa.gov/news/news.cfm?release=2011-095
http://www.jpl.nasa.gov/news/news.cfm?release=2011-094

Kohti Merkuriusta luento Kirkkonummella

Juhani Huovelinin luento "Tähtäin kohti Merkuriusta" oli varsin mielenkiintoinen. Ensin Juhani esitti perustietoja Merkuriuksesta jonka jälkeen hän siirtyi BebiColompo -hankkeen yleisesittelyn kautta SIXS- röntgensädemittalaitteen yksityiskohtaisempaan esittelyyn. Juhani kertoi mielenkiintoisa yksityiskohtia SIXS ja MIXS -laitteiden yhteistyöstä ja SIXS -laitteesta erityisesti. Laitteet toimivat yhdessä samaan tapaan kuin maanpäälliset alkuaineanalysaattorit sillä erotuksella että röntgenlähte on tässä tapauksessa Aurinko, ei laitteessa itsessään oleva röntgensädelähde.

Merkuriuksen läheisyys Auringosta aiheuttaa erityisiä haasteita laitteiden jäähdytykselle. Euroopan avaruusjärjestöllä on erityinen testikammio jossa voidaan jäljitellä Merkuriusta kiertävän satelliitin kohtaamia olosuhteita. http://gaia.esa.int/science-e/www/object/index.cfm?fobjectid=48254

SIXS -laitteen mallia testatessa tuolla kammiossa viime syksynä, havaittiin muutostarpeita jäähdytyksen suunnittelussa.

Avaruustason komponenttien hinta on Juhanin mukaan noin satakertainen tavallisiin kaupanhyllytavaraan verrattuna. Mitä hiukan lueskelin erään valmistajan esitteitä ja ESA:n standardeja aiheesta niin komponenttien luotattavuus ja niiden testausvaatimukset ovat kyllä sitä luokkaa että hinta nousee väkisin korkeaksi.

SIXS/MIXS -laitteiden tietokoneen valmistaa Patria ja ohjausohjelmisto tulee olemaan Space System Finlandin käsialaa. SIXS -laitteen sensoriyksikkö on suurelta osin suomalaista tekoa.


Oxford Instruments vastaa SIXS laitteen röntgenilmaisinjärjestelmän ja anturiyksikön tuotekehityksestä, valmistuksesta ja testauksesta. Aboa Space Research Oy (ASRO) vastaa partikkeli-ilmaisimen suunnittelusta ja testauksesta. Ilmatieteenlaitokselta tulee projektipäällikkö, jonka lisäksi he tekevät FPGA -piirin ohjelmointia ja maatukilaitteiston suunnittelua (EGSE design).  Ideal Product Data Oy tekee lämpösuunnittelua. Brittiläinen Rutherford Appleton Laboratory, RAL tekee partikkeliilmaisimeen ASIC -piiriä.

Oxford Instrumentsin sivu SIXS -laitteesta.
http://www.oxinst.com/applications-markets/space/sixs/Pages/bepi-colombo-sixs.aspx

Lisää tietoa Bebicolomposta ESA:n sivulta http://www.rssd.esa.int/index.php?project=BEPICOLOMBO

Kohdasta Payload information löytyy mittalaitteista yhteenvedonomaiset esittelyt.

Kirkkonummen komeetta

Kirkkonummen Komeetan esitelmäsarjassa seuraavana on mielenkiintoinen esitys Merkuriuksesta Juhani Huovelinin kertomana (15.3.2011) http://www.ursa.fi/yhd/komeetta/ajankohtaista.html.
Hän työskentelee Helsingin yliopiston fysiikanlaitoksella.

Juhani on BepiColompo -hankkeessa SIXS (Solar Intensity X-ray and particle Spectrometer) laitteen päätutkija (PI = Prinsipal Investigator). BepiColompo on luotain joka koostuu kahdesta osasta. Euroopan avaruusjärjestön Mercury Planetary Orbiter (MPO) osasta sekä Japanin avaruusjärjestön (JAXA) Mercury Magnetospheric Orbiter (MMO) osasta. MPO:n päätehtävä on tutkia itse planeettaa ja MMO:n tehtävänä on tutkia planeetan magneettikenttää.

Myös toisen laitteen MIXS röntgensädespektrometrin kehittämisessä on suomalaisvoimia mukana. Karri Muinonen Helsingin yliopiston tähtitieteenlaitokselta on laitteen co-PI eli kääntyisikö se avustava päätutkija? MIXS -laitteella pyritään saamaan Merkuriuksen pinnan koostumus selville n. 100 km resoluutiolla. Laite toimii läheisessä yhteistyössä SIXS-laitteen kanssa, joka mittaa auringosta tulevaa röngten- ja hiukkasvuota. Tämä taas aiheuttaa Merkuriuksen pinnassa röntgenfluoresenssia. Sitä mittaamalla voidaan alkuainekoostumista selvittää.

Tempel 1 komeetta

Kuvassa on liitetty rinnan Deep Impact luotaimen kesällä vuonna 2005 ottamia kuvia Stardust Next:n 15.2.2011 ottamiin kuviin.

http://www.digitalsky.org.uk/comets/Stardust_Deep-impact.jpg

Yksittäisiä Stardust Nexin kuvaamia kuvia on http://www.jpl.nasa.gov/news/stardust/

Artikkeli Tähdet ja avaruus -lehden nettisivulla josta linkki Nasan uutiseen ja kuviin.
http://www.avaruus.fi/uutiset/aurinkokuntaluotaimet/55-vuotta-sitten-tehty-tormaysjalki-erottui-komeetassa.html

Mielenkiintoiseksi tämän tekee mm. se että ensimmäistä kertaa samaa komeettaa on päästy kuvaamaan kahdesti. Kuvausten välillä komeettaa kiersi kerran auringon ympäri. Kuvista voidaan tehdä päätelmiä miten komeetan pinta on muuttunut yhden kierroksen aikana.

Ilmatieteenlaitos on Stardustin CIDA -hiukkasilmaisinlaitteiston ohjelmiston ja sitä tukevan maatukilaitteiston sekä merkittävän osan tulosten analysointiohjelmistosta. http://ilmatieteenlaitos.fi/tiedote/127368

Eksoplaneettoja

Nasa julkaisi tietoja Kepler -avaruusteleskoopin mittaustuloksista. Niistä on löytynyt tähän mennessä 68 maan
kokoluokan planeettaa ja 54 planeettaa jotka kiertävät tähteään ns. elämänvyöhykkeellä, näistä 5 on maan kokoluokan planeettoja. Elämänvyöhykkeellä tarkoitetaan sellaista etäisyyttä tähdestä joka mahdollistaa nestemäisen veden esiintymisen planeetan pinnalla.

Kepler näkee taivaasta noin 1/400 joten voidaan päätellä että kun siltä alueelta löytyy jo suuri määrä planeettoja, niitä on lukematon määrä kiertämässä linnunradan tähtiä.

http://www.avaruus.fi/uutiset/eksoplaneetat/kepler-loysi-elamanvyohykkeella-sijaitsevia-planeettaehdokkaita.html
http://www.nasa.gov/mission_pages/kepler/news/kepler_data_release.html

Keplerin mittaustulosten perusteella on myös löytynyt erikoinen tähti - planeetta järjestelmä tähden Kepler-11 ympäriltä. Keltaistä kääpitötähteä (samankaltaista kuin meidän Aurinkomme) kiertää kuusi planeettaa. Viiden sisimmän planeetan etäisyys tähdestään on pienempi kuin Merkuriuksen etäisyys Auringosta. Kuudennen etäisyys on Merkuriuksen ja Venuksen etäisyyden välimaastossa.

Tutkijat arvelevat että planeetat koostuvat kivestä ja kaasusta ja voivat sisältää vettäkin.

http://www.nasa.gov/mission_pages/kepler/news/new_planetary_system.html

Tempel 1 komeetta ja Stardust Next -luotain

Luotain ohittaa Tempel 1 -komeetan 14.2.2011. Luotain kuvaa komeettaa, mittaa komeetasta irtoavan aineksen määrää sekä mittaa sen koostumista. Aineksen koostumista mittaava laite on nimeltään CIDA. Sen ohjelmiston on tehnyt Ilmatieteenlaitos ja siellä vastataan myös mittalaitteen datan käsittelystä.

http://stardustnext.jpl.nasa.gov/

Antimateriaa ukkosmyrskystä

Nasan Fermi gammasädeavaruusteleskooppi on havainnut ukkosmyrkyssä muodostuneita antimaterian annihitaation aiheuttamamia gammasädepurkauksia.

Joulukuun 14. vuonna 2009 avaruusteleskooppi oli Egyptin yläpuolella ja ukkosmyrsky Sambiassa. Teleskooppi ei suoraan nähnyt myrskyä, mutta gammasädepurkauksen suunta muuttui maan magneettikentän vaikutuksesta ja tästä syystä purkaus havaittiin teleskoopilla. Osa teleskoopin ohi menneistä partikkeleista tuli takaisin ikäänkuin magneettisen peilin ohjaamana ja aiheutti toisen piikin mittausdataan.

Koko artikkeli ja siihen liittyvät animaatiot löytyvät täältä http://www.nasa.gov/mission_pages/GLAST/news/fermi-thunderstorms.html

Aminohappojen jäämiä meteoriitissa

NASA:n tutkijat ovat löytäneet pieniä määriä aminohappoja meteoriiteista jotka putosivat Nuubian autiomaahan Sudaniin lokakuussa 2008. Ne olivat asteroidin 2008 TC3 jäännöksiä. Tutkijat pohtivat mahdollisuutta että aminohappoja voisi muodostua kaasujen reagtioista meteoriitin jäähtyessä.

http://www.nasa.gov/centers/goddard/news/releases/2010/10-111.html